Ennakkoluuloton juniorikokki

Musta oli tänään juttu Etlarissa. Tässä siitä muutama kuva.

Nettisivuiltakin löytyy sama juttu, mutta tosi paljon lyhempänä. Sen voi lukea täältä.

Konnichiwa!

 Kuva kaapattu Nelosen sivuilta.

Muistitko katsoa ensimmäisen jakson eilen? Meni ihan hyvin. 

Kiva lähteä Japaniin, kun mä en ole siellä aikaisemmin ollut. Palkintojenjakopätkä täältä.

Yy kaa koo...

... huomenna se alkaa!  Eka jakso tulee neloselta klo 8! Ihan kiva.

No jännittääkö?

Meillä on kotikatsomo. Hyvät ystävät tulee katsomaan ekan jakson meille. Me syödään rapuja ja mä leivon kakun. Aikuiset juo kuulemma samppanjaa. 

Kaikki kysyy, että jännittääkö. Kyllä vähän. Ope sanoi tänään, että sekin aikoo katsoa ekan jakson.

Mut nyt mä alan syömään Enon kanssa uuniomenoita. 

Kanannahkanugetteja? Ei kiitos.

Olen kuullut, että kananugeteissa on tosi vähän kananlihaa, jos ollenkaan. Niihin kuulemma jauhetaan kanan nahka ja suolet, sekä kaikki sellainen, mitä ei muuten voitaisi käyttää. Hyi yäk! Ei kyllä tee mieli kanannahkanugetteja. Siksi mä teenkin nugetit itse.

Tarvitaan kanafileitä, munia, korppujauhoja, vehnäjauhoja ja rypsiöljyä. Jauhoseokseen voi lisätä myös mausteita oman maun mukaan, vaikkapa paprikamaustetta.

 

Ensin dipataan kanafilepalat kananmunassa.

 

Sitten palat pyöritellään jauhoseoksessa.

Ylitarkastaja Vili seuraa toimenpiteitä tarkkaan.

Kuorrutetut nugetit paistetaan rypsiöljyssä, kunnes kana on kypsää. Jos nugetit alkaa tummua liikaa, on öljy liian kuumaa. 

Niistä tuli niin hyviä, että me syötiin ne kaikki, ennen kuin ehdittiin ottaa kuvia valmiista nugeteista. No, maha kyllä muistaa.

 

Kaikki munat samassa korissa

Bileet

Meillä oli viime viikonloppuna bileet, nimittäin pastabileet. Pidettiin ne rannassa, kun oli tosi hyvä ilma.

Tehtiin pasta alusta asti ihan itse. Pastataikina on helppo tehdä: siihen tulee durumvehnäjauhoja, suolaa, munia ja vettä.

                                                             Taatusti käsintehtyä


Pastakone on tosi hyvä olla, koska kaulimalla on vaikeeta saada tarpeeksi ohutta taikinaa.

 

Pastakastikkeisiin voi sitten laittaa sekaan melkein mitä vaan, ihan oman maun mukaan ja mitä sattuu kaapissa olemaan.

Vili oli tietenkin pastabileissä mukana, mutta ei se pastasta välitä. Sen huippuhetki oli kun Isä nappasi sille kalan!

                                                          Oli tosi hauska päivä!

Kohta se alkaa....

Eka Master Chef Junior -jakso Nelosella 27.8. kahdeksalta. Kannattaa kattoa. Mun kuva ja musta juttua on niitten sivuilla.

Makkarasta nakkiin

Tehtiin makkaroita yksi ilta. Tai no, Isä ja sen kaverit teki, mä vaan vähän avustin. Makkaroihin ei ole mitään tarkkaa reseptiä. Ensin jauhetaan sekaisin rasvaista lihaa (esim. kassleria tai niskaa) ja sian kylkeä eli laardia. Mössöä voidaan sitten maustaa oman maun mukaan. Me maustettiin lammasmakkaroita chilillä ja villisikamakkaroita grillimaustesekoitteella. Chorizoon tulee aika paljon paprikamaustetta. Juustomakkaroihin laitetaan tietysti juustoa, esim, parmesaani on tosi hyvä, cheddarkin käy.

 

Kun se mössö oli valmis alettiin sitä ujuttaa sinne suoleen sisälle. Meinas käydä huonosti. Viisimetrinen suoli oli lampaan suolta ja suutin oli sian suoleen tarkoitettu – eli siis aivan liian iso. Onneks meidän ystävillä on mökki tässä lähellä ja niiltä saatiin kone, jossa oli pienempi suutin. Muuten olis jouduttu tekemään lihapullia!

 

Se mössö haisi aika kamalalta ja vähän sitä levisi sormillekin. Ei niistä makkaroita sitten tullutkaan vaan nakkeja. Eka satsi räjähti grillissä. Mutta hyviä oli! Tuomioks tuli: lammas oli parasta!

Tilauksesta

Viime sunnuntaina oli mun kaverin synttärit. Se täytti kahdeksan vuotta. Mua pyydettiin tekemään kakku. “Yksi mansikkakakku, kiitos”, kuului tilaus. Muuten sain vapaat kädet.

Näin mä sen tein: 

Mansikkakakku

Sokerikakkupohja (ohje on Leila Lindholmin keittokirjasta Pala kakkua Leila Lindholm)

• 3 munaa
• 2,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 50 g voita
• 1 dl maitoa
• 3, 5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen

Vaahdota munat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi ja hyvin kuohkeaksi vaahdoksi.

Sulata voi ja sekoita siihen maito. Lisää seos vaahtoon.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola keskenään ja kääntele seos varoen taikinaan.

Kaada taikina voideltuun irtokakkupohjavuokaan.

Kypsennä kakkua uunin keskiosassa 25-30 minuuttia.

Ota kakku uunista ja irroita se vuoasta. Anna kakun jäähtyä ennen kuin leikkaat sen puoliksi.

Kostuta kakku.

Levitä puolikkaiden väliin mansikkahilloa ja päälle kermavaahtoa. Koristele mansikoilla ja mintun lehdillä. 
 

Kakusta tuli vähän likilaskuinen, mutta sen sai näppärästi korjattua mansikoilla. Vieraat sanoi, että olipa hyvin kostutettu. Käytin kostuttamiseen maitoa.

Piece of cake?

Meillä on juhannuksena aina kivat juhlat ja porukkaa syömässä. Mä tykkään tehdä kakkuja, joten tein sellaisen juhannuspöytäänkin. Tänä vuonna valitsin kakuksi päällystetyn sitruunapiiraan Leila Lindholmin kakkukirjasta Palakakkua.

Tässä resepti:

Päällystetty sitruunapiiras

• 1 murotaikinalevy
• lemon curdia
• kananmunaa voiteluun

Tee ensin lemon curd

Lemon curd (sitruunatahna)

• 9 sitruunaa
• 4,5 dl sokeria
• 150 g voita
• 6 rkl maissitärkkelystä
• 6 kananmunaa
• 6 kananmunankeltuaista

Sekoita sitruunojen raastettu kuori ja kuuden sitruunan mehu kattilaan ja kiehauta sokerin ja voin kanssa.

Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan.

Sekoita maissitärkkelys loppuun sitruunamehuun ja lisää suurus edelleen sekoittaen lämpimään sitruunamehuun.

Vatkaa kananmunat ja keltuaiset ja lisää seos sitruunamehuun. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna pohjaa myöten sekoittaen, kunnes seos sakenee.

Kaada tahna kulhoon ja jäähdytä.

Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Kaaviloi murotaikina ja peitä sillä piirasvuoka. Voitele kananmunalla.

Tue piiraan reuna foliolla vuokaa vasten pystyyn niin, ettei se romahda alas esikypsennyksen aikana.

Pistele pohja haarukalla ja esikypsennä piiraspohjaa noin 10 minuuttia. Jäähdytä.

Täytä pohja lemon curdilla.

Nosta uunin ylälämpötila 250 asteeseen.

Vadelmamarenki

• 3 valkuaista
• ½ sitruunan mehu
• 3 ½ dl sokeria
• 200 g vadelmia
• Koristeluun vadelmia ja tomusokeria

Vatkaa valkuaiset, sitruunamehu ja 1 dl sokeria marengiksi.

Lisää vaahtoon vielä 1 dl sokeria.

Sekoita vadelmat rikki lopun sokerin kanssa ja kääntele seos muutamassa erässä marenkivaahtoon. Vatkaa vaahto kiinteäksi.

Pursota tai levitä vaahto lusikalla piiraan pinnalle ja kypsennä piiras kullankeltaiseksi uunin keskiosassa (uunin suuluukku raollaan). Kypsymisaika on noin viisi minuuttia. Marengin pitää saada vain hiukan väriä pintaansa.

Koristele piiras tuoreilla vadelmilla ja ripottele niiden päälle sihdin läpi tomusokeria.

Aika paljon sen teko vie aikaa, kun siinä on niin monta eri vaihetta. Kakun pinkki sisällys oli myös eri värinen kuin ohjeessa, vaikka noudatin sitä tosi tarkkaan. Hyvältä se maistui ja kaikki meni, mutta mä en kyllä ollut ihan tyytyväinen. Se oli musta vähän liian makeakin. No, aina ei onnistu. Ens juhannuksena taas uudet kakut!

Tuli pannukakku!

Yks ilta mun teki mieli pannareita. Ei kuitenkaan tavallisia, vaan mustikkabanaanipannareita.

Tässä resepti:

noin 15 kpl isoja pannareita

• 3  kananmunaa
• 2-3 rkl sokeria tai juoksevaa hunajaa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• ½ tl suolaa
• 2-3 dl maitoa
• 2 dl kermaviiliä
• ½ dl öljyä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja nesteitä, niin että saat paksun pannaritaikinan.

Kuumenna pannu ensin kunnolla ja laske sen jälkeen levyn lämpöä matalammaksi, sillä taikinassa on sokeria, joka ottaa väriä helposti. Käytä paistamiseen rasvaa. Annostele mahdollisimman paksulti taikinaa. Tarjoile vaahterasiirapin sekä kermavaahdon kanssa.

Lisäsin tuohon perusamerikanpannarin reseptiin n. 1,5 dl mustikoita ja yhden banaanin pilkottuna.

Niistä tuli tosi hyviä, mutta aika oudon näköisiä. Ihan kuin ne olis homeessa tai jotain. Yksikään ei kuitenkaan jäänyt syömättä! Hieman sotki sormia tuo kokkailu, joten kädet kannattaa pestä ennen kuin koskee oviin tai seiniin. Muuten Äiti ragee.

Luu kurkussa

Tässä on meidän koira Vili. Se on aina keittiössä kun mä laitan ruokaa. Vahtii tarkkana vieressä, että tipahtaako sillekin jotain. Sinänsä hassua, kun se on sitten kuitenkin tosi nirso, eikä syö juuri muuta kuin raakaa jauhelihaa.

Tässä meidän moppi ekana kesänään tutustumassa ankeriaaseen.

Kun Vili oli pieni sen lempiherkkua oli rusinat ja söi se mielellään omenaakin. 
Ruccola sai sen aivastamaan.

Vili on kyllä hulluna makkaraan ja nakkeihin. Siinä mielessä sillä on sama maku kuin mun Vaarillakin. Ihan parasta on kuitenkin kun Äiti ostaa sille verisen luun. Sitä se järsii ja murisee, jos joku tulee liian lähelle. Idiootti - ihan kuin meistä kukaan muu haluaisi edes koskea koko luuhun.